torstai 18. toukokuuta 2017

104. Aku lomailee - meillä

Aku-poika on *Venlan* "pikkuveli", vaikka onkin Venlaa vanhempi (ja myös kookkaampi). Itseasiassa se on Elliäkin pari viikkoa vanhempi. Aku on siksi pikkuveli, kun se on myöhemmin  tullut pojan talouteen kuin Venla. Heillä on myös pari kissaa, ja kyllä - Elli on nekin nähnyt. Nuo muut menivät toiseen hoitopaikkaan, mutta Aku tuli meille pariksi viikoksi. Puolet ajasta on jo mennyt.


Oikeastaan Aku ja Elli ovat luonteeltaan hieman samanlaisia, rauhallisia koiria - ainakin sisätiloissa. Ja ainakin nyt täällä meillä. Siinä missä *Venkku* (Venla) menee toohottaa ja pulisee omiaan, nämä kaksi katselee ymmyrkäisenä yhden touhuja, tai Aku nyt on jo niihin tottunut.

Aku käyttää kuonopantaa.

Metsäautotiellä ei yleensä ole ihan hirveästi pelkoa muista koirakoista.
Lenkkeillään mieluummin keskenään, minä ja Aku.

Mitä? Miksi piti pysähtyä?
Onks pakko kuvata ku toisel o tämmöne typeä kuanopanta.
Elli ei pääse Akun ja minun lenkeille mukaan, lenkitän tytyn erikseen. Jos mies tulee mukaan, niin silloin Ellikin pääsee. Ei vaan onnistu, jos toinen tempoo hirveästi hihnassa, vaikka toinen olisi kuinka nätisti. Ja usein se toinenkin provosoituu. Kyllähän Aku muuten kulkee vedonestovaljaissaan ihan nätisi, mutta jos kuitenkin tulee se toinen koirakko vastaan...

Nyt näitä kahta oli hieman vaikea saada samaan kuvaan, mutta onnistuin sentään:

Elli kävi morjestamassa Akua joka huilailee pedillään.

Varmuudeksi olen antanut ruoan yleensä niille eri huoneissa,
mutta onnistui se hyvin yhdessäkin.
Blogin päätähti vielä lempipuuhassaan, eli tuutimassa.
Aurinko vaan on lipsahtanut hiukan ohi.

Löysin jokusen kuvan niiltä ajoilta kun Aku ja Elli vasta tutustuivat:

Aku taisi jo silloin olla Elliin ihastunut.

Elli oli hieman - hmm - ahdistunut.

"Et nuuski enää mun bebaa!"

No, ok! Pidetään sitte hajurakoa, höh!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

103. Suomalainen mäyräkoira

Jaahas, taas on juhlapyhät päässeet loppusuoralle, ennenkuin me toinnumme linjoille ;) Siispä,  Hyvää pääsiäisen loppua teille kaikille!

Ajattelinpahan kertoa teille millainen on suomalainen mäyräkoira. Niinkuin ette muka tietäisi ;) Sori kirjoitusvirheet, koneessa on edelleen näppisvika, mikä hillitsee vahvasti kirjoitusintoa, noinniinkuin yleensäkkin. Kuvat taitaa olla vähiinpäin vanhoja, kun uusia en ole jaksanut muokata. Eniweis, tälläinen hän siis on:


Suomalainen mäyräkoira on toiminnan karvakuono:





Kun kevät koittaa hän raahaa turkkinsa ulkoportaille tuulettumaan:




Sitten hän keskittyy hallitsemaan valtakuntaansa, omaa etupihaansa:




Hän unelmoi uusista herkuista ja piilottaa mielessään lurpsujaan:








Hän visioi mielessään uusia projekteja, joista ei itsekkään vielä tiedä mitä ne ovat, mutta tietää että niitä tulee:










Sitten hän kertoo perheelleen, että seuraavina viikkoina hänet tavoittaa parhaiten kodin ulkoportailta tai puuvajan lavetin alta:






Sillä kun suomalainen mäyräkoira unelmoi, ne unelmat muuttuvat todeksi:



Mukavaa alkanutta viikkoa!
T: Elli Elviira Eloveena ja sen äippä

torstai 19. tammikuuta 2017

102. Yöjal...-kylässä

Äippä ja iskä läks taas joulun al Tallinnaa haahuilemaa. Ny, ku mu piänempi isovelikää ei enää asu koton, ni mää jouruin pääsin yäkylään. Iskän velje tyä mää meni ja vaik mee porukat pelkäs kauheest, et mite mää siäl pärjää, ni iha hyvi mää pärjäsi. Kaik meni iha hyvi ja mul oli viäl hauskaaki. Kolme päivää ja kaks yät mää siäl oli. Toisen päivän tuli *Fantsukka* ja sen pikkusisko sin kyläilee ja essemmää vääri muist, ni tais neki ol siäl yäkyläs, ainaki yhre yä. Kyl mää nii tykkäsi niist pikkusist ja osasi ol iha ihmisiks pikku-Friidukanki kaa. Harmi, ettei mul ol yhtää kuvaa teil näytil siit, mut enne lähtöö mää pakkasi reppuni ja oli jo hyvis ajois valmiin:

Älä äippä kuvaa, mul o badheödei!

Joko pia mennää?
T: Elli ("Karamelli") Elviira Eloveena

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

101. Vuosi on kulunut

Vuosi on taas tullut tiensä päähän, ja uusikin pääsi jo alkamaan. 
Hyvää uutta vuotta 2017 kaikille!




Hehheh, joskus sitä saattaa nukahtaa kesken leikin, niinkuin alimmasta kuvasta huomaa ;) Kuvat on viimekesäsiä, pieni sensurointipallokin kuvissa, kun Ellillä oli juoksut ;)

Meillä meni uudenvuodenaatto ihan hyvin, kun Ellihän ei pauketta pelännyt tänäkään vuonna. Aina sitä miettii, kun tää on vaan kerran vuodessa tää paukuttelu, että josko se on unohtanut ja alkaa pelätä sitä. Mutta ei, entiseen malliin, eli hyvin meillä meni.

Täällä ei paukut juurikaan ennen lakisääteistä iltakuutta pamahdelleet (ihan muutama vain). Jossain vaiheessa iltaa paukkuja kuului enempikin, mutta siinä 23.-23.45 oli miltei hiljaista ulkona, kunnes se puolenyön melttoominen alkoi. Isäntä kävi ulkona katselemassa, mutta me likat jäätiin sisälle.
Paljon hienompi oli katsella telkusta sitä Pariisin viimekesäistä ilotulitusta siinä Eiffelllä ja lähistöllä. Se oli aivan upea, kestikin vaikka kuinka kauan, vaikken ihan alusta ehtinytkään sitä katsomaan. Katsoiko teistä kukaan, se tuli teemalta aattoiltana? En tosiaan ehtiny kuin osan katsomaan ilotulituksesta, mutta siinä oli vissiin joku konserttikin alussa. No, Areenasta löytyi, *tässä* linkki, jos joku haluaa vielä katsoa sen. En tosin tiedä kuinka kauan tuo on tuolla nähtävissä, ja se ilotulitus on tuolla loppupäässä, jossain 1,55:n kohdalla.

LYYLI 26.2.2003 - 3.12.2016
Ellin ensimmäinen varsinainen koirakaveri, Lyyli-lapinkoira, lähti joulukuun alussa sateenkaarisillalle. Ikää Lyylillä oli rapsakasti 13 v, olisi täytänyt kohta kokonaista 14 vuotta. Meillä on ikävä Lyyliä, mutta eniten suree äitini, en tiedä miten helpottaisin hänen oloaan. Se tietysti helpottaa hetkellisesti, kun saa muistella Lyyliä jonkun kanssa, mutta varsinkin yöt on hänelle vaikeita.

Äitini pyysi etsimään Lyylistä kuvia, josko mulla olisi. Kävin tänään läpi aidot filmirullakuvat ja muutaman kuvan siitä löysinkin, digikuvat on vielä katsomatta, se onkin järkälemäinen urakka, enkä usko sieltä kovin montaa kuvaa löytyvän. Eihän kamera oo ikinä silloin käsien ulottuvilla kun tarvitsisi. Tässä noi kuvat:

Kapu-beagle ja Lyyli-vauva kesällä 2003

Kapu on siis Ellin edeltäjä, jos joku ei tiedä.

Lyyli-vauva. Varmaan joku 4-5 kk kuvissa.
Alkuperäiset annoin äidille synttärilahjaks, hänellä on tänään syntymäpäivä, ja hän ilahtuikin niistä kovin. Yhden laitoin kehyksiin, tuon alimman jossa Lyyli on poikani kanssa. Näitä skannattuja kuvia on hiukan tosin rajattu.

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

100. Vieläks me ehditään...

...nimittäin toivottamaan teille hyvää joulua!?

Jospa sitä viimeinkin saisi kirjoitettua tänne blogiin jotain. Ei oo oikein huvittanut kirjoitella kun koneesta on osa näppäimistä heikossa hapessa ja aina täytyisi tarkistaa onko kaikki kirjaimet tulostuneet, vai lukeeko tekstissä pelkkää siansaksaa. Tärkeimmät eli t ja r - kirjaimet tulostuu tosi huonosti, pari muutakin näppäintä on viallisia.

Mitä meidän kesään/syksyyn kuuluu?


Elli tosiaan on kuntoutunut kohtuullisesti viimekeväisestä selkävaivastaan, pieni tassuvika tosin jäi. Eläinlääkärin ehdotelua sopimattomia (eutanasiaa), en enää vienyt Elliä lääkäriin, koska sillä kuitenkin oli paljon hyviä, kivuttomia päiviä silloin kesällä. Päätin tosin, että emme enää ikinä lenkkeile, vaan Elli saa vietää päivät omassa pihassa. Elli tosin itse oli toista mieltä. Pikkuhiljaa se alkoi hivutautua yhä useammin tielle päin, ja ihan pieniä kävelyjä tehtiin tuossa kotitiellä.

Ei olis ollu pakko laittaa sadetakkii - lähetään jo!

Ainakin näyn lokakuun hämyssä (salama vääristää värejä).

Nonni, nyt sisälle syömään, kaamee nälkä!

Viimein syksyllä isäntä oli sitä mieltä, että Elli alkais kyllä jo olemaan lenkkikunnossa. Niinpä sitten pikkuhiljaa alettiin tehdä metsälenkkejä ja kas vain, Elli tuntui viihtyvän ja jaksavan. Kotiympyröissäkin ollaan nyt tehty ns. leikkikentän lenkkiä, jossa on ainakin puolet soratietä. Muut tiet kun tuppaa olemaan täysin päällystettyjä. Jos Ellillä on huono päivä, jätetään lenkit väliin ja mennään vaan kotipihan pissatuksilla. Ellin huonot päivät osuvat edelleen sadepäiville, eli ihan samoin kuin ennenkin, Elliä ei sateella hevin lenkille saa.

Virallinen matkalaisten matkalaukun tarkastaja työssään!

Huispataanko?

Jaa, mitäs uutta: niin silloin viime keväänä aloin antaa Ellille Piimaa C:ä ja Joint-nivelöljyä. Itsellä on sellainen tuntuma, että nää olis auttanut Elliä, sillä silloin kesällä viimeisiä kertoja lääkärille soittaessani hän ihmetteli kun kerroin että Elli on aika pirtsakka, mutta että tassuvaiva ei jumpasta huolimatta paranunut (olisi kuulemma pitänyt). Nykyäänhän Elli painaltaa menemään pää kolmantena jalkana. Varsinkin kun tullaan ulkoa sisälle, se hakee heti lelun ja sitä pitää huisputtaa/jaakata. Toivon todellakin, ettei tää kirjoitus nyt enteile Ellille pahaa, kun keväällä/kesällä tuntui, että aina kun kehui, niin jo mentiin takapakkia.

Elli saa aamuisin ennen ruokaa maitohappobakteereja (masuvaivoihin jo kauan aikaa), Piimaa-C:tä ja nivelöljyä. Sekoitan ne kaikki yhteen, pienen vesitilkan kanssa. Näin Elli saa hiukan pakkonesteytystä samalla. Elli lipoo sen mielellään.

Piimaa-C on nykyään NivelPii

Itselläkin on vähän paikat prakanneet (en silti halua ainakaan vielä eutanasiaa). Ennen juhannusta tuli polvi niin kipeäksi, etten meinannut saada juhannussiivoa loppuun. Ensin ajattelin, että kipu menee ohi muutamassa minuutissa, sitten tunneissa. No kai se edes menee ohi parissa päivässä? Ei mennyt, kävelysauvaa apuna käyttäen meni pari-kolme viikkoa. Meidän terv.keskus oli kiinni kesän mutta sitten kun oli jo hiukan parempi sain raahattua itseni lääkäriin Poriin. Lähete röntgeniin ja toteamus, että alkavaa nivelrikkoa on molemmissakin polvissa, vaikka toinen vain oireili.

Äippä, tuu nostamaan!

Hmm, kenes siput ne siellä näkyy ;)

No olishan se pitänyt arvata - nisäkäs!

Pyöräily ja uinti sopivat nivelvaivaisille. Uinti ei ole vähään aikaan innostanut, mutta sitten aloin pyöräilemään. En aluksi meinannut uskaltaa, kun pelkäsin  miten pääsen pyörän päälle ja pois satuttamatta itseäni. Pikkuhiljaa se kuitenkin alkoi sujua paremmin ja paremmin, kun polven kipu hellitti No nyt en taas enää oikein uskaltaudu liukkauden pelossa pyörän selkään, mutta ensi keväänä siten taas. Välillä polvi kyllä oireilee enemmän tai vähemmän, mutta niin kipeä se ei ole ollut kuin viime kesänä. Kopkop. Haaveilen kuntopyörästä, mutta isäntä ei luvannut ainakaan vielä ostaa...

Kesällä tein Ellille vanhoista patjanpalasista pedin. Ennenkuin ehdein yläreunaa kiinni ompelemaan, Elli valloitti punkan. 

Sainhan sen viimein valmiiksi, voi kuinka mukava siellä olikaan nukkua. Nykyään taas mieluummin nukutaan sohvalla/kintuissa. Uutuudenviehätys meni jo.
En tiedä sopiko tää nyt ihan joulukirjoitukseksi, mutta menköön. Jostakin voi vielä puuttua kirjaimia, mutta yrittäkää nyt saada selvää, jos joku jaksaa tään lukea.

Toivotamme vielä hyvää joulunjatkoa kaikille lukijoillemme!

Elli ja Ellieli


PS. Tämmönen kävi tänään tuossa meidän ojanpuolen pihapuussa, lintulaudan lähellä, miten ihmeessä se tänne eksyi? Ikinä en oo luonnossa tällaista ennen nähnyt, eläintarhassa kyllä. 

Varpuspöllö kyttäämässä meidän lintulaudan lähellä. Oli se pieni lintu.
Pikkulinnut jätät rauhaan, mutta hiiret ja myyrät saat viedä nurkista!

*Luontoportin* sivuilta löytyi vähän parempi kuva varpuspöllöstä.