maanantai 31. heinäkuuta 2017

106. Karkeakarvainen sulkapallonnoutaja

Viikonloppuna me pelattiin sulkapalloo äipän, iskän ja isoveljen kaa. Mää kun en muuten niin pallopeleist tykkää, ni tää oliki iha huippuhiano peli, tykkäsin. Säännöt oli, että ottakoot kiinni ken saa ;)


Seurasin palloo tarkasti vasemmalle...
...ja oikealle...

...ja ylös.
Sitten olikin mun vuoro...heips, mitä noi ihmiset kiljuu?
Miten niin anna pallo tänne, höpöhöpö! Mun vuoro!
Välillä piti käydä komentamassa ohimennyttä koirakkoa.
Palasin jäniksenä takaisin, kun kerran niin kovin tahdottiin ;)

Saatoin innoissani loikkia niin, ettei kuvien otosta hankkinut tulla mitään.
Sainpas, ette saa mua kiinni!

Lällätilää!
Hmm. äippä kuvaa mua, mut en nyt ehdi komentaan sitä
pistämään kameran pois ja tulemaan pelaamaan meijän kanssa.
Jotku harrastaa tennispalloi, toiset maapalloi, kuka mitäkin. Tää sulkapallo vois olla noist pallopeleist se mun Thö Laji! Onks kukaan muu kokeillu?

T: Elli Elviira Eloveena, "Karamelli"

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

105. In the end I'm numb

Loppuviikosta sain kuulla järkyttävän uutisen kun lempibändini laulaja oli päätynyt hirvittävään ratkaisuun elämänsä kohdalla. Olen musertunut...en olisi voinut kuvitellakkaan näin käyvän hänelle, ei yhdelle lempiartistilleni. Hänen muistokseen One more light, jonka he puolestaan esittävät Chezin ystävän muistolle:


Lepää rauhassa Chester!

Otsikon kappaleet sopivat tämän hetken tunnetilaani:



In the end ja...


Numb!!!

PS. Elli on ihan kunnossa!

torstai 18. toukokuuta 2017

104. Aku lomailee - meillä

Aku-poika on *Venlan* "pikkuveli", vaikka onkin Venlaa vanhempi (ja myös kookkaampi). Itseasiassa se on Elliäkin pari viikkoa vanhempi. Aku on siksi pikkuveli, kun se on myöhemmin  tullut pojan talouteen kuin Venla. Heillä on myös pari kissaa, ja kyllä - Elli on nekin nähnyt. Nuo muut menivät toiseen hoitopaikkaan, mutta Aku tuli meille pariksi viikoksi. Puolet ajasta on jo mennyt.


Oikeastaan Aku ja Elli ovat luonteeltaan hieman samanlaisia, rauhallisia koiria - ainakin sisätiloissa. Ja ainakin nyt täällä meillä. Siinä missä *Venkku* (Venla) menee toohottaa ja pulisee omiaan, nämä kaksi katselee ymmyrkäisenä yhden touhuja, tai Aku nyt on jo niihin tottunut.

Aku käyttää kuonopantaa.

Metsäautotiellä ei yleensä ole ihan hirveästi pelkoa muista koirakoista.
Lenkkeillään mieluummin keskenään, minä ja Aku.

Mitä? Miksi piti pysähtyä?
Onks pakko kuvata ku toisel o tämmöne typeä kuanopanta.
Elli ei pääse Akun ja minun lenkeille mukaan, lenkitän tytyn erikseen. Jos mies tulee mukaan, niin silloin Ellikin pääsee. Ei vaan onnistu, jos toinen tempoo hirveästi hihnassa, vaikka toinen olisi kuinka nätisti. Ja usein se toinenkin provosoituu. Kyllähän Aku muuten kulkee vedonestovaljaissaan ihan nätisi, mutta jos kuitenkin tulee se toinen koirakko vastaan...

Nyt näitä kahta oli hieman vaikea saada samaan kuvaan, mutta onnistuin sentään:

Elli kävi morjestamassa Akua joka huilailee pedillään.

Varmuudeksi olen antanut ruoan yleensä niille eri huoneissa,
mutta onnistui se hyvin yhdessäkin.
Blogin päätähti vielä lempipuuhassaan, eli tuutimassa.
Aurinko vaan on lipsahtanut hiukan ohi.

Löysin jokusen kuvan niiltä ajoilta kun Aku ja Elli vasta tutustuivat:

Aku taisi jo silloin olla Elliin ihastunut.

Elli oli hieman - hmm - ahdistunut.

"Et nuuski enää mun bebaa!"

No, ok! Pidetään sitte hajurakoa, höh!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

103. Suomalainen mäyräkoira

Jaahas, taas on juhlapyhät päässeet loppusuoralle, ennenkuin me toinnumme linjoille ;) Siispä,  Hyvää pääsiäisen loppua teille kaikille!

Ajattelinpahan kertoa teille millainen on suomalainen mäyräkoira. Niinkuin ette muka tietäisi ;) Sori kirjoitusvirheet, koneessa on edelleen näppisvika, mikä hillitsee vahvasti kirjoitusintoa, noinniinkuin yleensäkkin. Kuvat taitaa olla vähiinpäin vanhoja, kun uusia en ole jaksanut muokata. Eniweis, tälläinen hän siis on:


Suomalainen mäyräkoira on toiminnan karvakuono:





Kun kevät koittaa hän raahaa turkkinsa ulkoportaille tuulettumaan:




Sitten hän keskittyy hallitsemaan valtakuntaansa, omaa etupihaansa:




Hän unelmoi uusista herkuista ja piilottaa mielessään lurpsujaan:








Hän visioi mielessään uusia projekteja, joista ei itsekkään vielä tiedä mitä ne ovat, mutta tietää että niitä tulee:










Sitten hän kertoo perheelleen, että seuraavina viikkoina hänet tavoittaa parhaiten kodin ulkoportailta tai puuvajan lavetin alta:






Sillä kun suomalainen mäyräkoira unelmoi, ne unelmat muuttuvat todeksi:



Mukavaa alkanutta viikkoa!
T: Elli Elviira Eloveena ja sen äippä

torstai 19. tammikuuta 2017

102. Yöjal...-kylässä

Äippä ja iskä läks taas joulun al Tallinnaa haahuilemaa. Ny, ku mu piänempi isovelikää ei enää asu koton, ni mää jouruin pääsin yäkylään. Iskän velje tyä mää meni ja vaik mee porukat pelkäs kauheest, et mite mää siäl pärjää, ni iha hyvi mää pärjäsi. Kaik meni iha hyvi ja mul oli viäl hauskaaki. Kolme päivää ja kaks yät mää siäl oli. Toisen päivän tuli *Fantsukka* ja sen pikkusisko sin kyläilee ja essemmää vääri muist, ni tais neki ol siäl yäkyläs, ainaki yhre yä. Kyl mää nii tykkäsi niist pikkusist ja osasi ol iha ihmisiks pikku-Friidukanki kaa. Harmi, ettei mul ol yhtää kuvaa teil näytil siit, mut enne lähtöö mää pakkasi reppuni ja oli jo hyvis ajois valmiin:

Älä äippä kuvaa, mul o badheödei!

Joko pia mennää?
T: Elli ("Karamelli") Elviira Eloveena

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

101. Vuosi on kulunut

Vuosi on taas tullut tiensä päähän, ja uusikin pääsi jo alkamaan. 
Hyvää uutta vuotta 2017 kaikille!




Hehheh, joskus sitä saattaa nukahtaa kesken leikin, niinkuin alimmasta kuvasta huomaa ;) Kuvat on viimekesäsiä, pieni sensurointipallokin kuvissa, kun Ellillä oli juoksut ;)

Meillä meni uudenvuodenaatto ihan hyvin, kun Ellihän ei pauketta pelännyt tänäkään vuonna. Aina sitä miettii, kun tää on vaan kerran vuodessa tää paukuttelu, että josko se on unohtanut ja alkaa pelätä sitä. Mutta ei, entiseen malliin, eli hyvin meillä meni.

Täällä ei paukut juurikaan ennen lakisääteistä iltakuutta pamahdelleet (ihan muutama vain). Jossain vaiheessa iltaa paukkuja kuului enempikin, mutta siinä 23.-23.45 oli miltei hiljaista ulkona, kunnes se puolenyön melttoominen alkoi. Isäntä kävi ulkona katselemassa, mutta me likat jäätiin sisälle.
Paljon hienompi oli katsella telkusta sitä Pariisin viimekesäistä ilotulitusta siinä Eiffelllä ja lähistöllä. Se oli aivan upea, kestikin vaikka kuinka kauan, vaikken ihan alusta ehtinytkään sitä katsomaan. Katsoiko teistä kukaan, se tuli teemalta aattoiltana? En tosiaan ehtiny kuin osan katsomaan ilotulituksesta, mutta siinä oli vissiin joku konserttikin alussa. No, Areenasta löytyi, *tässä* linkki, jos joku haluaa vielä katsoa sen. En tosin tiedä kuinka kauan tuo on tuolla nähtävissä, ja se ilotulitus on tuolla loppupäässä, jossain 1,55:n kohdalla.

LYYLI 26.2.2003 - 3.12.2016
Ellin ensimmäinen varsinainen koirakaveri, Lyyli-lapinkoira, lähti joulukuun alussa sateenkaarisillalle. Ikää Lyylillä oli rapsakasti 13 v, olisi täytänyt kohta kokonaista 14 vuotta. Meillä on ikävä Lyyliä, mutta eniten suree äitini, en tiedä miten helpottaisin hänen oloaan. Se tietysti helpottaa hetkellisesti, kun saa muistella Lyyliä jonkun kanssa, mutta varsinkin yöt on hänelle vaikeita.

Äitini pyysi etsimään Lyylistä kuvia, josko mulla olisi. Kävin tänään läpi aidot filmirullakuvat ja muutaman kuvan siitä löysinkin, digikuvat on vielä katsomatta, se onkin järkälemäinen urakka, enkä usko sieltä kovin montaa kuvaa löytyvän. Eihän kamera oo ikinä silloin käsien ulottuvilla kun tarvitsisi. Tässä noi kuvat:

Kapu-beagle ja Lyyli-vauva kesällä 2003

Kapu on siis Ellin edeltäjä, jos joku ei tiedä.

Lyyli-vauva. Varmaan joku 4-5 kk kuvissa.
Alkuperäiset annoin äidille synttärilahjaks, hänellä on tänään syntymäpäivä, ja hän ilahtuikin niistä kovin. Yhden laitoin kehyksiin, tuon alimman jossa Lyyli on poikani kanssa. Näitä skannattuja kuvia on hiukan tosin rajattu.